Sirpa Hällbackan raportti avustusmatkasta

Matka Viroon 2.-4.12.2017

Lauantaina varhain aamulla starttasimme kohti etelää. Meidät haettiin kotoa, muita tuli kyytiin varastolta,  Kurikasta ja  Parkanosta. Autoon oli varastolta pakattu lapsille joululahjaksi pehmoleluja lähes sata kappaletta, samoin sukkia ja karkkia. Mukaan oli pakattu myös saippuaa, hammastahnaa ja -harjoja. Vaatteita oli monta pussillista aikuisille, lapsille ja vauvoille. Kyytiin tuli vielä kaurahiutaleita ja jyviä ”linnuille”, mikä minua hiukan ihmetytti. Takana oli vielä jonkin verran tilaa, mikä täyttyi Espoon Manna-avussa. Sieltä saimme mukaan puolitoista kuutiota ruokaa: leipää, rinkeleitä ja eineksiä.

Satamassa olimme kahden paikkeilla ja laiva irtosi satamasta vähän kolmen jälkeen. Laivassa ruokailimme ja joimme kahvit. Tallinnassa olimme parin tunnin tasaisen seilaamisen jälkeen. Auto ei olisi halunnut poistua laivasta, vaan vaati hiukan apua lisävirran muodossa. Tässä vaiheessa  useampi avunpyyntö huokaistiin Jumalan puoleen. Maissa sitten ruokittiin kulkupeli vielä polttoaineella. Pimeys oli käärinyt seudun vaippaansa. Kun Tallinnan valot olivat jääneet taakse, ei maisemia juuri nähnyt. Nokka kohti ensimmäistä määränpäätä ajoimme monia kilometrejä. Noin matkan puolivälissä pysähdyimme helpotukselle ja haimme juotavaa. Kello taisi käydä jo kymmentä, kun olimme vihdoin perillä.

Sosiaalimajassa meitä jo odotettiin. Kahvia ja teetä oli tarjolla herkullisten kalaleipien ja omenapiirakan kanssa. Hetkisen rupattelun jälkeen aloimme kantaa lahjoja sisälle. Jääkaappi ja viileä huone sai täydennystä. Tarpeeseen tulivat myös vaatteet, vauvanpunkka ja babysitteri. Luulen, että lasten ilmeet olivat iloisia, kunhan saivat pehmolelunsa ja makeisensa. Tuttujakin tavattiin, vaikka tunnuimme olevan todella kaukana. Pitkä ajomatka ja myöhäinen ilta saivat meidät odottamaan jo vaakatasoa. Jonkin aikaa ajettuamme löysimme oivallisen hotellin, joka oli edullinen ja erittäin siisti.

Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Kristillistä päihdehuoltokeskusta. Sinne oli toivottu työvaatteita ja niitähän vietiin eräitä pussillisia, jopa uusia collegepuseroitakin oli mukana. Nyt sai selityksen myös linnunjyvät: täällä oli hoidossa tavallisia kanoja ja tummia kanoja ja hanhia. Olihan siellä myös possuja ja muitakin eläimiä. Asiakkaat saivat työskennellä monenlaisissa hommissa, ei tarvinnut yksin pitkästyä itsensä kanssa. Motivoiva työskentely on tuottanut hyviä tuloksia. Jonkin verran ruokatarvikkeita jätettiin myös tänne. Kahvit, espressot, saimme täällä nauttia todella siistissä ja miellyttävässä ympäristössä. Mielestäni tästä systeemistä voisi ottaa mallia Suomessakin.

Puolenpäivän jälkeen vatsa jo kurisi. Meille oli varattu herkullinen ateria harmonisessa hirsiravintolassa. Sinne saapui myös lapsia, joille olimme varanneet lahjoja. Ensin leikimme laululeikkejä ja sitten oli lahjojen vuoro. Voi niitä kirkkaita silmiä ja iloisia ilmeitä, omat silmät eivät voineet olla kostumatta liikutukselta. Paikallinen järjestäjä sai myös pienen lahjan, joka näytti olevan mieleinen.

Saimme käydä adventtikynttilöiden sytytystilaisuudessa Haljalan kirkossa. Kirkko oli kokenut kovia, mutta nyt pikku hiljaa kohentuu taas käyttökuntoon.  Sitten vielä kävimme kulttuurimajassa konsertissa. Musiikki oli miellyttävää ja kaunista, vaikka laulun sanoja  ei ymmärtänytkään.

Konsertin jälkeen ajoimme Viimsiin kylpemään ja nukkumaan. Nyt oltuani itse mukana viemässä avustusta tarvitseville, hoksaa miten tärkeää toisten auttaminen on.  Aivan kuin itse olisin saanut valtavan lahjan. Paluumatkalla vielä lastasimme mukaamme ruokaa  Etelä-Suomesta tuotavaksi jurvalaisille tarvitsijoille.

Kiitollisena, kun sain olla mukana  – Sirpa

FacebooktwitterFacebooktwitter

JOULULAHJOJEN VIENTI TALKOOVÄEN VOIMIN

Joululahjojen ja muiden avustusmateriaalien vienti Itäviroon tehtiin 2-4.12.-17 . Avustusmatka oli siitä erikoinen, että mukaan oli kutsuttu meidän, Asaria Ry;n talkooväkeä ja lisäksi saimme viedä joululahjoja lapsille. Valitettavasti mukaan ei ehtinyt meidän talkooväestä, kuin 7-ihmistä.

Tämä avustusmatka oli samalla suuri kiitoksen osoitus mukana olevalle talkooväelle, koska mitkään sanat eivät riitä osoittamaan sitä kiitosmieltä minkä tällaisellä matkalla voi kokea osakseen, kun saa antaa joululahjoja lapsille jotka sitä todella tarvitsevat, siinä saa itselleenkin ihan oikean joulumielen. Nämä kiitokset kuuluvat kaikille talkootyössä toimiville, myös niille jotka eivät päässeet mukaan tälle matkalle.

Koska jokainen näistä meidän henkilöistä oli ensikertaa mukana tällaisellä avustus- ja tutustumismatkalla, niin oli mielenkiintoista seurata kuinka lopuksi lähes jokaisella oli oma mielenkiinnon/järkytyksen kohde. Kun olen pitkältä yli 15v tehnyt avustustyötä, niin ajatukseni on näissä tehtävissä lähes koko ajan siinä, että miten sitä voi tehokkaimmin tehdä ja pysyä Korkeimman johdatuksessa, mutta se saavutettu hyöty ja avun suuri merkitys siitä työstä jää joskus huomioimatta. Tulee todennäköisesti työpaikkasokeutta, tai pitää itsestään selvänä, että pitää tulokset näkyä, mutta turvallisessa kotiympäristössä, näin luonnollisesta ”avustuksen vaikutuksesta” ei osaa toisille kertoa.

Se mitä matkaan osallistujat saivat siellä kokea, siitä he osaavat itse paremmin kertoa ja heistä muutamat ovat luvanneet kirjoittaa kokemuksistaan tähän kotisivun artikkeliosastolle. On itsestään selvä, että on asioita mitä ei voi puhumalla tarpeeksi hyvin selvittää  toiselle ihmiselle, mutta kun itse henkilökohtaisesti näkee ja kokee sen, niin kokonaisuuden osaa sisältää ilman tulkintoja. Yksi mikä mielestäni vahvistui tällä matkalla henkilöille jotka kiitettävästi ovat talkoohengessä  ahkeroineet , niin avustusmateriaalien hankkimisen lajittelun ja pakkaamisen kanssa on se, että materiaali mitä toimitamme tarvitsijoille pitää olla laadultaan ja kunnoltaan sellaista mitä voimme lahjoittaa parhaalle ystvällemme. Tätä haluamme kuuluttaa myös avustusmateriaalien lahjoittajille, koska laatukysymys liittyy varsinkin vaatteisiin ja kenkiin, ne pitää olla puhtaita ja ehjiä.

 

FacebooktwitterFacebooktwitter

PÄIHDEHUOLTOKESKUS GEORGIASSA

Tämän kesän (2017) aikana on perustettu Georgiaan ensimmäinen Kristillinen päihdehuoltokeskus. Alkuunpanijana koko avustustoiminnalle on ollut meidän pitkäaikainen ja aktiivinen yhteistyökumppani Fladimiras Karpovas, Liettuan Siauliasta. Hänellä on vahva kokemus tällaisen päihdehuoltokeskuksen perustamisesta ja johtamisesta, siitä on hyvä esimerkki Siauliassa toimiva keskus joka sisältää lisäksi monellaista avustustoimintaa, joka kattaa myös lapsiin, nuoriin ja perheisiin suuntautuvan avun.

Georgia, aiemmin Gruusia, on valtio Kaukasiassa Itä-Euroopan ja Aasian rajalla se rajautuu pohjoisessa Venäjään.     Puna-armeija hyökkäsi maahan vuonna 1921 ja valtasi sen. Georgiasta tuli Neuvostoliiton osa, Georgian SNT, joka itsenäistyi jälleen  ja vuosina 1990–1995 se oli Georgian tasavalta, . Elokuussa 2008 Venäjä miehitti osan Georgiasta Etelä-Ossetiassa syttyneen sodan yhteydessä. Tällä hetkellä  Georgiassa on vallassa edustuksellinen demokratia, yhtenäisvaltio ja presidenttivaltainen tasavalta. Se on Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston, Maailman kauppajärjestön, Mustanmeren talousjärjestön ja GUAMin jäsen. Maa on ilmaissut halunsa liittyä Natoon ja Euroopan unioniin.

Vaikka Georgiassa ei ole tällä hetkellä varsinaista sodankäyntiä, vaan se on sodan runtelema   taloudellisesti katsottuna riisuttu valtio on se sodankäynnin aikana tapahtuneen toiminnan ansiosta päihdeaineiden parissa taisteleva yhteiskunta (katso aikaisempaa artikkelia: ”Terveiset Georgiasta”)

On ilo olla auttamassa tähän maahan perustettua Kristillistä Päihdehuoltokeskusta, sen käynnistämisessä ja kehittämisessä. Täällä pienikin apu on merkittävä, koska tällainen avustuskeskus ei saa minkäänlaista yhteiskunnallista tukea, vaikka on näyttöä siitä, että Kristillisellä pohjalla toimiva avustuskeskus jossa potilaiden ei tarvitse maksaa hoidostaan tuottaa parhaan selviytymisprosentin. Nämä hoidossa olevat henkilöt osallistuvat työllään leivän hankintaan ja kunnossapitoon sekä yhteisön rakennustöihin.

Maanantaina 16.10.-17, lastattiin meidän varastolta rekka, jonka tilavuus oli 120m3, se lähti Latviaan ja puolet kuormasta menee latviassa olevalle Kristilliselle avustuskeskukselle. Toinenpuoli n.1000kpl banaanilaatikollista vaatteita myydään Latviassa ja saatu raha lähtee Georgiaan vastaperustettuun Kristilliseen keskukseen. Merkillistä kyllä, Latviassa samoinkui monessa muussa entisessä IVY-maassa saa huomattavasti paremman hinnan suomalaisista käytetyistä vaatteista kuin meillä kirpputoreilla.

Talossa ei ole vielä toimivaa WC:tä. joten pitää kaivaa kuoppa maahan siihen orsi päälle ja kevyet seinät ympärille.
1-kerroksessa on vain betoni seinät ja katto, pintamateriaali puuttuu, Se ei kuitenkaan häiritse aamurukoushetkeä!

 

FacebooktwitterFacebooktwitter

TYHJÄT BANAANILAATIKOT

150 kpl tyhjiä banaanilaatikoita
150 kpl tyhjiä banaanilaatikoita

Noin vuosi sitten teimme päätöksen, että parannamme huomattavasti laatua avustusmateriaalien toimituksissa.
Päätökseen oli kaksi syytä:
1. Olimme kuulleet avustuskohdemaissamme materiaalien jakajien kertovan, että vain Suomesta tuodaan avustusmateriaalia mustissa jätesäkeissä ja monesti siellä olevissa vaatteissa on ”ummehtunut” haju.
2. Meidän yhdistyksemme nimi on ASARIA joka on suomennettu sanasta Azarja ja tarkoittaa ”APU JUMALALTA” (Jumala auttaa).
Tuntuis aika ihmeelliseltä jos toimittaisimme avustuskohteisiimme mustia jätesäkkejä joissa olisi pahalta haisevia vaatteita ja sanoisimme, että tämä on apu Jumalalta.

Olemme päässeet siihen, että kaikki vaatteet tarkasti valikoidaan ja huolellisesti ”viikattuna” pakkaamme banaanilaatikkoihin. Lisäksi laatikon päähän tulee pakkausluettelo josta näkee mitä paketti sisältää.
Tyhjiä banaanilaatikoita olemme metsästäneet monista kaupoista. Siihen on mennyt paljon aikaa ja kilometrejä, koska mistään kaupasta emme ole saaneet kuin 8 tai jopa16 banaanilaatikkoa. Hyvä asia tuntui kaatuvan tyhjien banaanilaatikoiden hankintaan joten kerroin murheestamme meidän Taivaalliselle Isälle ja pyysin selvää merkkiä siitä, että vähennämmekö avustusten vastaanottamisen ja toimittamisen määrää, koska tyhjien banaanilaatikoiden saaminen oli erittäin raskasta.
Täytyy tunnustaa oma epäuskonsa, sillä seuraavana päivänä kerroin yhdelle avustusmateriaalien toimittajalle, että hän antaisi materiaalit jollekkin toiselle koska meillä ei ole mahdollisuutta vastaanottaa niitä varastoomme odottamaan tyhjiä banaanilaatikoita.
Kuitenkin muutaman päivän kuluttua avunpyynnöstä, tuli vastaus: Sain puhelinsoiton yhdestä kaupasta ja sain hakea 60 kpl banaanilaatikkoa lisäksi toisesta kaupasta sai hakea 150 -banaanilaatikkoa. Nyt banaanilaatikoita on tullut monia suuria eriä säännöllisesti. Suurin toimitus on ollut 200 kpl banaanilaatikkoa vain yhdestä kaupasta. Enää toimitukset eivät voi olla kiinni banaanilaatikoista, niitä riittää!

Tämä on kiitosaihe, että Taivaallinen Isämme kuulee heikonkin avunpyynnön ja se on myös osoitus siitä, että tamä työ ei ole meidän työtämme, vaan saamme olla palvelijoita tarpeellisessa työssä jonka johtajalla on kaikki mahdollisuudet.

FacebooktwitterFacebooktwitter

KUKA OLI ARKKITEHTINÄ

ILMESTYSMAJAN PIENOISMALLIN ESITTELY, OLEVISTEN KIRKOSSA

Pienoismallia saimme esitellä silmstä-silmään yli tuhannelle asiasta kiinnostuneelle
turistille, ja vielä suurempi joukko kuuli esitelmiä kaiuttimien välityksellä.

Kaikki alkoi jo siitä, kun kolmisen vuotta sitten olin auttamassa Harri Kröger`iä Tallinnassa Olevisten kirkossa järjestetyllä Dava-kurssilla. Siellä sovimme, että joskus tulemme samaan paikkaan esittelemään Ilmestysmajan pienoismallia joka on Fidan omistama ja Harrin hallinnassa. Jurvassa rakensimme tähän Ilmestysmajakonaisuuteen uuden pikakoottavan pöydän.
Tämä Olevisten kirkossa järjestetty esittelytilaisuus oli ensimmäinen tällä uudella kokonaisuudella.

Matkustimme Harri Krögerin kanssa maanantai aamuna pakettiautolla peräkärryn kanssa laivalla Tallinnaan ja samana päivänä saimme koottua Ilmestysmajakonaisuuden esittelykuntoon. Meillä oli siinä hyviä apulaisia kantamassa ja kokoamassa näyttelyosastoa.
Harri oli tehnyt ohjelman neljälle esittelypäivälle, joka alkoi tiistaista 13.06.-17 ja päättyi perjantaina. Itse olin lupautunut olemaan apuna kaikessa missä minua tarvitaan.
Jokainen esittelypäivän aikataulu oli samanlainen. Näyttely avattiin joka aamu klo 10:00 ja suljettiin illalla klo 18:00. Harrin tunnin kestävä luento alkoi aina klo 11:00 ja toinen luento klo14:00. Hyvinä ja asiaantuntevana tulkkina näissä luennoissa olivat Ylo Niinimägi ja Peeter Vosu.

Kesäaikana Tallinnan satamassa poikkeaa suuri määrä risteilyaluksia jotka kiertävät läpi monien maiden kaupungit. Torstaina kun tiedustelin, oli satamassa ankkuroituna viisi suurta risteilyalusta jossa jokaisessa oli tuhansia matkustajia. Ja kun nämä meidän esittelypäivät olivat jokainen aurinkoisia hellepäiviä, niin risteilyaluksista liikkuvasta turistimäärstä kävi Olevisten kirkossa n. 1000 – 2000 turistia päivittäin katselemassa kirkkoa ja muutamat kävivät tornissa ihailemassa maisemia. Tämän henkilömäärä tiedon sain Olevisten järjestyksen valvojilta ja lipunmyyjältä.

Kun ensimmäisenä esittelypäivänä avasimme näyttelytilan ovet, niin sisään tulvi suuri joukko turisteja jotka olivat kotoisin kuka mistäkin maailman kolkasta ja vain pieni osa heistä osasasi puhua englantia. Tuntui siltä, että meillä on edessämme ylitsepääsemätön ongelma, koska kieliosaamisemme oli vain suomi, eesti, englanti ja venäjä. Esittelijöiksi oli merkitty Harrin ja minun lisäksi vuorottain toimiiviksi Ylo Niinimägi ja Peeter Vosu.
Aamulla kuitenkin saapui vieraaksemme sairaslomalla oleva ”visuaalisen viestinnän lehtori” Kerttu Nykopensius, hän on opettanut kahdessa Tallinnassa olevassa korkeakoulussa tätä visuaalista viestintää englannin kielellä. Jouduttuaan sairaslomalle hän oli rukoillut, että voisi jotenkin palvella Jumalan valtakunnan työssä osaamillaan taidoilla ja kuunneltuaan Harrin luennon sekä tutustuttuaan ilmestysmajan kokonaisuuteen hän huomasi, että tämä esittelytyö on Jumalan hänelle antama tehtävä.

Ensimmäisenä päivänä muodostui meille tehtäväjärjestys; Kerttu oli pääesittelijä mikrofoni kädessä ja hyvää englannin kieltä puhuen, sekä voimakkaasti elekieltä käyttäen, Harri otti välillä 2-4 enlantia ymmärtvää turistia hoitaakseen, Ylo esitteli muutamille venäjänkieltä osaaville tätä ilmestysmajan toimintaa ja esikuvaa. Minun tehtäväksi muodostui toimia pääasiassa ”ovimikkona”; Toivotin vieraat tervetulleeksi ja tiedustelin heidän kieliosaamistaan ja ohjasin sitten eteenpäin joko englannin kieliseen esittelyyn tai vähemmän venäjänkieliseen.

Lisäksi tein ilmestysmajaesittelyä eestinkielellä sekä neljälle suomenkieliselle jotka olivat valitettavasti ainoat suomalaiset jotka koko aikana kävivät esittelyssä.

Ensimmäisten vieraiden joukossa oli keski-ikäinen mies joka ensin otti kymmeniä valokuvia eri kohteista koko ilmestysmajakokonaisuudesta. Sen jälkeen hän esitteli itsensä. Ja kertoi ihmettelevänsä sitä kokonaisuuden ja värien harmoniaa mikä tässä pienoismallissa on. Koska hän oli amerikkalainen arkkitehti, hän kysyi, että kuka tässä pienoismallissa on ollut arkkitehtina. Kun kerroimme, että Jumala on ollut tämän kohteen arkkitehti ja antanut Moosekselle ohjeet kuinka rakentaa, niin hänen ihmettelynsä ja kiitollisuutensa oli valtava, koska hänen Euroopan matkansa tarkoitus oli tutustua ja kuvata tunnettujen arkkitehtien luomuksia, nyt hän on päässyt näkemään henkilökohtaisesti kohteen missä itse Jumala on ollut arkkitehtina.

Amerikkalaisen arkkitehdin vierailun pohjalta muodostuikin meille esittelyn runko; ensin kerroimme, että tässä on rakennelma jonka arkkitehtina oli itse Jumala ja esityksen loppuosassa näytämme esirippua joka repesi ylhäältä alas asti, silloin kun Jeesus antoi henkensä ristillä meidän edestämme ja poistui väliseinä pyhän ja kaikkein pyhimmän väliltä. Näin saimme kertoa ihmisille, että Jumala on rakkaudessaan antanut jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden tulla hänen eteensä, ei enää tarvitse uhrata eläimiä ja pyytää pappia rukoilemaan edestämme Jumalaa. Jeesus on pelastajamme, nyt voimme missä vain ja milloin vain kääntyä hänen puoleensa. Näin meillä on aina rukouksia kuuleva Jumala.

Eräs aasialaistyyppinen naisihminen vieraili näyttelyssämme ja ohjasin hänet Kertun asiakkaaksi. Hän esitteli itsensä ja kertoi, että on uskonnoltaan hindu eikä ole kiinnostunut muista uskonnoista. Kun hänelle esiteltiin ilmestysmajaa ja kerrottiin, että Jumala itse on ollut sen rakennelman arkkitehti, niin hänen silmänsä muuttuivat soikeasta pyöreiksi. Heidän uskonnossaan he itse muotoilevat jumalan jota he palvovat ja näin kokonaisuus on ihan toisin päin. En tiedä mitä kaikkea Kerttu hänelle kertoi, mutta näin, että hän viipyi näyttelyssämme pitkään, sekä oli hyvin kiinnostunut ja lopuksi antoi jopa rahaa peräkärryn hankintaan, että saamme kuljettaa näyttelyä paikasta toiseen.

Meidän esittelypäiviemme aikana vieraili Olvisten kirkossa n. 6000 turistia ja siitä määrästä ehdimme vastaanottaa yli 1000 vierasta joille saimme henkilökohtaisesti esitellä ilmestysmajaa ja kertoa Jumalasta ja siitä pelastus-suunnitelmasta minkä Hän on valmistanut jokaiselle ihmiselle joka haluaa sen vastaanottaa.
Kun ottaa huomioon sen suuren ihmismäärän joka tutustui näyttelyymme, niin olen varma, että muutamat heistä kirjoittaa ja/tai kertoo pitkästä risteilymatkastaan, ja että mekittävin kokemus koko matkalla oli Tallinnassa Olevisten kirkossa nähty ilmestysmajan pienoismalli, koska se selvitti Jumalan olemassaolon sekä Hänen hyvyyttään ja rakkauttaan ihmisiä kohtaan.

ASARIA Ry/ Matkaraportti

Kir. Pertti Palomäki

FacebooktwitterFacebooktwitter

Pakkaukset avustukseen

Vientiin lähtevät vaateavustuspakkaukset pakataan laadukkaasti.
Ensin vaattet tarkastetaan huolella ja lajittelussa rikkinäiset ja likaiset poistetaan sekä avustukseen kelpaavat pakataan eri ryhmiin.
Banaanilaatikoiden päihin teipataan laput joista slviää kolmella kiellä, mitä se pakkaus sisältää.
Mustat muovisäkit on vain jätteitä varten, ei niissä voi viedä laadukasta avustusmateriaalia.

img_0863

img_0864

FacebooktwitterFacebooktwitter

Kuinka niin nopeasti ?

Tässä kun rekka oli lähdössä viemään avustuskuormaa Viroon, niin soittelin sinne seurakunnille jotka vastaanottavat ja jakavat avustusta seiniensä sisäpuolella, että uusi kuorma on tulossa ja tarvitaan apua rekan purkauksessa. Täysinäinen rekka purataan yhteen paikkaan kustannussyistä ja niitä  hyvin tarkoitukseen sopivia riittävän suuria varastointikohteita Virossa  meillä on  vain kaksi kappaletta.

Edellisiltana mieleeni tuli, se espanjalaisten perustama uusi Kristillinen päihdehuoltokeskus ”Beetel” ja ajattelin soittaa sinne ja kertoa heille, että jos on tarvetta, niin saavat hakea vaatteita ja kotitaloustarvikkeita tulevasta kuormasta. Minulla on kuitenkin kieliongelmia puhelimenkautta kommunikoitaessa heidänkanssaan, koska heiltä ei löydy eestinkielen osaavaa ihmistä ja venäjän ja englanninkieli puhelimessa on minulle ontuvaa ja niin, se puhelu jäi soittamatta.

Aamulla tuli mieleeni Hiiumaalta eras pastori joka on joskus jakanut avustusta paikkakunnallaan ja ajattelin soittaa heti hänelle. Kun sain hänelle kerrottua, että seuraavana päivänä on lastin purkaus ja sieltä saisi hakea tarvitsemaansa avustusmateriaalia, niin hänen vastauksensa oli KUINKA NIIN NOPEASTI !  Vähän ihmettelin hänen kommenttiaan, mutta hän jatkoi ja kertoi, että he olivat edellisenä iltana käymässä mainitsemassani Beetel keskuksessa ja siellä keskustelun aiheena oli ollut, että mistä he voisivat saada vaateapua keskuksessa oleville miehille. Pitkään keskusteltuaan ja pohdittuaan tätä vaateongelmaa, täma Hiiumaalta oleva pastori oli lopuksi todennut, että rukoillaan asian edestä, jospa Jumalalta tulee ratkaisu tähän asiaan.  Sentähden pastori puhelimessa vastasi minulle, että KUINKA NIIN NOPEASTI, koska he illalla olivat rukoilleet Jumalalta apua saada vaatteita miehille ja heti aamulla tuli rukousvastaus……. !

FacebooktwitterFacebooktwitter

”PAIMENPOIKA ALAJOELTA” lyhytfilmi on valmistunut

Joulukuun ensimmäisenä päivänä saimme DVD-filmit jakoon.
Filmissä saamme seurata paimenpoikien arkea ja juhlaa Suomen itsenäisyyden alkuvuosina. Se on tosikertomus Hannes ja Matti Huhtasen lapsuudesta, tapahtumapaikkana Ilmajoen alajoki. Pojat olivat 4- ja 6- vuotiaita kun joutuivat kahdestaan paimentamaan lehmiä.
Filmissä etenemme Jaakon kertomana ja poikien silmin monien huvittavien ja haastavien tapahtumien kautta lehmien paimentamisesta Joulukirkkoon.
Filmi on 14 min pituinen ja loppuosassa on lyhyt musiikkiosa.

Käsikirjoitus: Hannes Huhtanan
Kertoja: Jaakko P Mäenpää
Pojat: Viljami Silvola, Kauko Mänty ja Markus Mänty
Taustamusiikki: Jaakko Puntila ja Esa Pekka Silvola

Levyllä myös:
Joulu Yö Juhla Yö, säv. Franz Xaver , san. Gustav Oskar Schöneman
Laulu: Lars Edberg, taustalaulu: Ansku Mänty
Urut: Esa Pekka Silvola

Filmin valmistus:

Kuvaus,äänitys ja editointi:Juha Mänty

Ideointi ja valmistus: Juha Mänty, Pertti Palomäki

Kansi:Juha Mänty, Juhani Haarala

Tuottaja ja Järjestäjä: Asaria ry, Pertti Palomäki

 

FacebooktwitterFacebooktwitter

Tarvitsemme apua tämän kotisivun päivittämiseen!

Etsimme talkooporukkaamme henkilöä, joka kerran viikossa ehtii tietokoneen välityksellä täydentämään kotisivustoamme ja pitämään siitä huolta.
Paras olisi, jos sitä työtä olisi mahdollista tehdä ainakin välillä täällä Jurvassa tiimityönä, mutta suurimman osan ajasta työtä saisi tehdä etätyönä kotonaan annettujen ohjeiden mukaisesti.
Jos olet kiinnostunut olemaan mukana avustustyössä ja siihen on sinulla mahdollisuudet, niin ota yhteyttä: puh. 0466888276 Pertti, tai 0408304292 Juhani.

FacebooktwitterFacebooktwitter