Month: joulukuu 2017

Matka Viroon 2.-4.12.2017

Lauantaina varhain aamulla starttasimme kohti etelää. Meidät haettiin kotoa, muita tuli kyytiin varastolta,  Kurikasta ja  Parkanosta. Autoon oli varastolta pakattu lapsille joululahjaksi pehmoleluja lähes sata kappaletta, samoin sukkia ja karkkia. Mukaan oli pakattu myös saippuaa, hammastahnaa ja -harjoja. Vaatteita oli monta pussillista aikuisille, lapsille ja vauvoille. Kyytiin tuli vielä kaurahiutaleita ja jyviä ”linnuille”, mikä minua hiukan ihmetytti. Takana oli vielä jonkin verran tilaa, mikä täyttyi Espoon Manna-avussa. Sieltä saimme mukaan puolitoista kuutiota ruokaa: leipää, rinkeleitä ja eineksiä.

Satamassa olimme kahden paikkeilla ja laiva irtosi satamasta vähän kolmen jälkeen. Laivassa ruokailimme ja joimme kahvit. Tallinnassa olimme parin tunnin tasaisen seilaamisen jälkeen. Auto ei olisi halunnut poistua laivasta, vaan vaati hiukan apua lisävirran muodossa. Tässä vaiheessa  useampi avunpyyntö huokaistiin Jumalan puoleen. Maissa sitten ruokittiin kulkupeli vielä polttoaineella. Pimeys oli käärinyt seudun vaippaansa. Kun Tallinnan valot olivat jääneet taakse, ei maisemia juuri nähnyt. Nokka kohti ensimmäistä määränpäätä ajoimme monia kilometrejä. Noin matkan puolivälissä pysähdyimme helpotukselle ja haimme juotavaa. Kello taisi käydä jo kymmentä, kun olimme vihdoin perillä.

Sosiaalimajassa meitä jo odotettiin. Kahvia ja teetä oli tarjolla herkullisten kalaleipien ja omenapiirakan kanssa. Hetkisen rupattelun jälkeen aloimme kantaa lahjoja sisälle. Jääkaappi ja viileä huone sai täydennystä. Tarpeeseen tulivat myös vaatteet, vauvanpunkka ja babysitteri. Luulen, että lasten ilmeet olivat iloisia, kunhan saivat pehmolelunsa ja makeisensa. Tuttujakin tavattiin, vaikka tunnuimme olevan todella kaukana. Pitkä ajomatka ja myöhäinen ilta saivat meidät odottamaan jo vaakatasoa. Jonkin aikaa ajettuamme löysimme oivallisen hotellin, joka oli edullinen ja erittäin siisti.

Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Kristillistä päihdehuoltokeskusta. Sinne oli toivottu työvaatteita ja niitähän vietiin eräitä pussillisia, jopa uusia collegepuseroitakin oli mukana. Nyt sai selityksen myös linnunjyvät: täällä oli hoidossa tavallisia kanoja ja tummia kanoja ja hanhia. Olihan siellä myös possuja ja muitakin eläimiä. Asiakkaat saivat työskennellä monenlaisissa hommissa, ei tarvinnut yksin pitkästyä itsensä kanssa. Motivoiva työskentely on tuottanut hyviä tuloksia. Jonkin verran ruokatarvikkeita jätettiin myös tänne. Kahvit, espressot, saimme täällä nauttia todella siistissä ja miellyttävässä ympäristössä. Mielestäni tästä systeemistä voisi ottaa mallia Suomessakin.

Puolenpäivän jälkeen vatsa jo kurisi. Meille oli varattu herkullinen ateria harmonisessa hirsiravintolassa. Sinne saapui myös lapsia, joille olimme varanneet lahjoja. Ensin leikimme laululeikkejä ja sitten oli lahjojen vuoro. Voi niitä kirkkaita silmiä ja iloisia ilmeitä, omat silmät eivät voineet olla kostumatta liikutukselta. Paikallinen järjestäjä sai myös pienen lahjan, joka näytti olevan mieleinen.

Saimme käydä adventtikynttilöiden sytytystilaisuudessa Haljalan kirkossa. Kirkko oli kokenut kovia, mutta nyt pikku hiljaa kohentuu taas käyttökuntoon.  Sitten vielä kävimme kulttuurimajassa konsertissa. Musiikki oli miellyttävää ja kaunista, vaikka laulun sanoja  ei ymmärtänytkään.

Konsertin jälkeen ajoimme Viimsiin kylpemään ja nukkumaan. Nyt oltuani itse mukana viemässä avustusta tarvitseville, hoksaa miten tärkeää toisten auttaminen on.  Aivan kuin itse olisin saanut valtavan lahjan. Paluumatkalla vielä lastasimme mukaamme ruokaa  Etelä-Suomesta tuotavaksi jurvalaisille tarvitsijoille.

Kiitollisena, kun sain olla mukana  – Sirpa

Joululahjojen ja muiden avustusmateriaalien vienti Itäviroon tehtiin 2-4.12.-17 . Avustusmatka oli siitä erikoinen, että mukaan oli kutsuttu meidän, Asaria Ry;n talkooväkeä ja lisäksi saimme viedä joululahjoja lapsille. Valitettavasti mukaan ei ehtinyt meidän talkooväestä, kuin 7-ihmistä.

Tämä avustusmatka oli samalla suuri kiitoksen osoitus mukana olevalle talkooväelle, koska mitkään sanat eivät riitä osoittamaan sitä kiitosmieltä minkä tällaisellä matkalla voi kokea osakseen, kun saa antaa joululahjoja lapsille jotka sitä todella tarvitsevat, siinä saa itselleenkin ihan oikean joulumielen. Nämä kiitokset kuuluvat kaikille talkootyössä toimiville, myös niille jotka eivät päässeet mukaan tälle matkalle.

Koska jokainen näistä meidän henkilöistä oli ensikertaa mukana tällaisellä avustus- ja tutustumismatkalla, niin oli mielenkiintoista seurata kuinka lopuksi lähes jokaisella oli oma mielenkiinnon/järkytyksen kohde. Kun olen pitkältä yli 15v tehnyt avustustyötä, niin ajatukseni on näissä tehtävissä lähes koko ajan siinä, että miten sitä voi tehokkaimmin tehdä ja pysyä Korkeimman johdatuksessa, mutta se saavutettu hyöty ja avun suuri merkitys siitä työstä jää joskus huomioimatta. Tulee todennäköisesti työpaikkasokeutta, tai pitää itsestään selvänä, että pitää tulokset näkyä, mutta turvallisessa kotiympäristössä, näin luonnollisesta ”avustuksen vaikutuksesta” ei osaa toisille kertoa.

Se mitä matkaan osallistujat saivat siellä kokea, siitä he osaavat itse paremmin kertoa ja heistä muutamat ovat luvanneet kirjoittaa kokemuksistaan tähän kotisivun artikkeliosastolle. On itsestään selvä, että on asioita mitä ei voi puhumalla tarpeeksi hyvin selvittää  toiselle ihmiselle, mutta kun itse henkilökohtaisesti näkee ja kokee sen, niin kokonaisuuden osaa sisältää ilman tulkintoja. Yksi mikä mielestäni vahvistui tällä matkalla henkilöille jotka kiitettävästi ovat talkoohengessä  ahkeroineet , niin avustusmateriaalien hankkimisen lajittelun ja pakkaamisen kanssa on se, että materiaali mitä toimitamme tarvitsijoille pitää olla laadultaan ja kunnoltaan sellaista mitä voimme lahjoittaa parhaalle ystvällemme. Tätä haluamme kuuluttaa myös avustusmateriaalien lahjoittajille, koska laatukysymys liittyy varsinkin vaatteisiin ja kenkiin, ne pitää olla puhtaita ja ehjiä.