Olemme sukuni naisten kanssa kokoontuneet vuoden 2018 alusta vuorotellen toistemme luo, parin viikon välein. Halusimme tehdä jotain jatkuvalle kiireelle ja sen tuomalle tosiasialle, että näemme toisiamme aivan liian harvoin.
Ennen vanhaan oli tapana, että kylän naiset kokoontuivat ompeluseuroihin käsitöiden ja seurustelun merkeissä. Tekemiseen liittyi vahvasti hyväntekeväisyys. Miksi ei siis me nykynaisetkin! Äitini keksi meille sopivan nimenkin: centti-seurat, koska joka kokoontumisella keräämme myös vähän rahaa. Meitä on kahdeksan naista, ikähaarukaltaan 25-69 vuotiaita. Osa on käsityön taitajia, osa ei. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, tärkeintä on ollut yhdessäolo ja maailman parantaminen. Aluksi kudoimme pieniä sukkia, ja lapasia joita lahjoittaisimme eteenpäin.
Syksyllä 2019 kuulin, että poikani opettaja keräsi äitinsä muistoksi villapeittoja Romaniaan vietäväksi. Hän oli kuullut, että Romaniassa on kuollut vauvoja kylmään! Ei voi olla totta -ja vielä Euroopassa – ajattelin. Vein sanaa Centti-seuroihin ja aktivoiduimme entisestään.
Kuka vie apua eteenpäin? On aika verkostoitua!
Romanian köyhälistön vastasyntyneet jäivät kummittelemaan mieliimme. Centti-seuroissa joku keksi, että tekisimme villapeittojen lisäksi äitiyspakkaustyyppisiä kasseja lahjoitettavaksi näille köyhille perheille. Aloimme kiertää kirppareita etsien vauvanvaatteita ja kuulutimme Facebookin roskalava -ryhmissä lahjoituksia. Puikot ja virkkuukoukut olivat kovassa käytössä. Samaan aikaan tutkin, mitä kautta saisimme avustukset kulkeutumaan perille, todelliseen tarpeeseen, ilman suurempia välikäsiä.
Selvisi että kotipaikkakunnallani toimiva Asaria Ry etsii parhaillaan koordinaattoria juuri äitiyspakkausavustustyöhön. Avustusmatkoilla he olivat nähneet ja kuulleet, että tällaiselle avulle on suuri tarve.
Sain kuulla, että Romaniassa(kaan) kukaan odottava äiti ei saa minkäänlaista äitiyspakkausta yhteiskunnan puolelta. Asarialla oli Bugarestissa valmiina yhteistyötaho, Kristillinen avustuskeskus, joka toimii köyhälistökorttelin keskellä. He ottavat kiitollisuudella vastaan äitiysavustuspakkaukset ja osaavat toimittaa ne apua tarvitseville. Tämän kuultuani se oli kuin vanhassa sanonnassa ”vakka, kansi ja klapsahros” – olimme löytäneet toisemme!
Oli marraskuu 2019 kun sovimme tapaamisen Asarian toiminnanjohtajan Pertti Palomäen kanssa ja siltä istumalta lupauduin yhteyshenkilöksi koordinoimaan Asarian äitiyspakkaustyötä. Centti-seuroissa olimme saaneet siihen mennessä valmiiksi toistakymmentä avustuskassia. Syksyn avustuskuljetusmatka oli jo takana. Kassit jäisivät siis odottamaan kevään kuljetusta. Pertti oli omin silmin nähnyt, millaisiin oloihin äitiyspakkaukset viedään. Tekemämme kassit eivät olisi toimivia torakkoja ja siimahäntiä vilisevissä hökkeleissä. Tarvittiin luovuutta ja maalaisjärkeä. Tarvittiin matkalaukkuja!
Matkalaukkuja hamstraamaan ja näkyvyyttä hakemaan
Päätimme koota äitiyspakkaukset vanhoihin matkalaukkuihin käytännön syistä. Laukut on helppo pakata sekä kuljettaa ja perillä vauvatarvikkeet pysyvät turvassa tuhoeläimiltä. Aloimme keräämään vauvatarvikkeiden lisäksi vanhoja matkalaukkuja. Tähän kaikkeen tarvittiin näkyvyyttä.
Loin Äitiyspakkauksia Romaniaan Kurikasta Facebook–sivut ja erillisistä keräyspäivistä FB-tapahtumasivut. Sitä ennen olin saanut järjestettyä väliaikaiset keräystilat ystäväni kautta heidän tyhjillään olevasta myymälätilasta.
Ei mennyt aikaakaan, kun olimme saaneet tuttavien lisäksi muutkin ihmiset aktivoitua lahjoittamaan. Ensimmäinen keräyspäivä oli hyvä, toinen parempi ja kolmas ihan paras. Vaatteita, tuttipulloja, vaippoja, voiteita… ja matkalaukkuja! Olimme onnistuneet! Lahjoittajat olivat lukeneet ohjeet hyvin; vain aivan pientä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki vaatteet olivat puhtaita ja ehjiä.
Pienimuotoista stressiäkin koettiin sen kaiken tavarapaljouden keskellä. Kuljetuspäivä lähestyi, joten valmiita laukkuja piti saada tehdyksi pikapikaa. Koska emme olleet ymmärtäneet pyytää lahjoittajia erottelemaan esimerkiksi vaatteita koottain ja artikkeleittain (bodyt, housut, haalarit…) meni meillä useampi tunti lajittelussa. Lajittelu kuitenkin oli pakko tehdä, sillä laukkujen kokoaminen helpottui tämän jälkeen huomattavasti. Myös ohjeita viilattiin lajittelun osalta. Koronavirus kuitenkin sekoitti meidänkin toimintaa ja suunniteltu kuljetus maaliskuulta peruuntui.
Keväästä syksyyn etenimme pienin askelin, meiltä puuttui tila johon voisimme vastaanottaa materiaalia ja pakata laukkuja. Ilman sopivaa tilaa ei toimintakaan voisi olla kovin suurta. Parin ei niin toimivan väliaikaistilan jälkeen rukouksiimme vastattiin ja nykyisten tilojen myötä toimintamme sai tuulta purjeisiin toden teolla! Samaan aikaan saimme paljon yhteydenottoja yksityisiltä ja mm. Vaaka Ry:ltä joiden avustuskuljetukset olivat koronaviruksen myötä loppuneet ja he halusivat jakaa hyvän tekemistä kauttamme. Pertti oli saanut rekkakuljetukset toimimaan ja keväinen avustuskuljetus siirtyikin lopulta syksyyn. Tässä kuljetuksessa äitiyspakkauksia lähetettiin nelisenkymmentä kappaletta. Se oli ns. koe-erä, koska tälläinen avustus on kohdemaissa uutta ja outoa. Mutta niin kuin arvata saattaa, oli äitiyspakkaukset niin tykättyjä, että vastaanotto on ollut todella innostunutta ja kiitollista.
Kiitollisin mielin uutta vuotta kohti
Tänään vuoden 2020 viimeisenä päivänä katson mennyttä vuotta tyytyväisenä. Äitiyspakkauksia Romaniaan -vapaaehtoisten joukko on kasvanut valtavasti ja lahjoittajia on nykyään ympäri Suomea. Facebook -sivuillamme on 243 seuraajaa ja heistä iso joukko osallistuu innolla toimintaamme. Vaikka vielä elokuussa olin epätoivoinen kun sopivia tiloja ei tahtonut löytyä työllemme ja olin jo lähellä luovuttaa, voin nyt kiitollisena todeta, että kaikki on järjestynyt juuri niin kuin on tarkoitettu.
Lokakuun lopulla pääsimme muuttamaan nykyisiin tiloihimme Korvan kirppiksen yläkertaan. Talkoilla siivosimme tilat ja rakensimme hyllyt lahjoitustavaroille. Yhdessä on viilattu ohjeita ja pakkaamo on nyt sekä toimiva, että viihtyisä. Se ei ole ollenkaan hullumpi juttu vapaaehtoistyössä.
Avustukset jouluksi perille
Joulukuun 4. päivä 200 kappaletta valmiita äitiyspakkauslaukkuja lähti matkaan muun avustusmateriaalin mukana. Ohessa on kuvia onnellisista vastaanottajista – apu on päässyt perille.
.
.
Ajatukset lahjan saajassa
Kun aukaisen tyhjän matkalaukun, alan miettiä lahjan saajaa. Saako tämän laukun pieni, juuri maailmaan tullut tyttö vai poika, tai teenkö väreiltään neutraalin sisällön. Ajatukseni ovat perheessä. Miten vanhemmat ilahtuvat, kun saavat vauvalleen starttipaketin ensimmäiseen ikävuoteen. Samalla mietin miten erilaista on huolehtia vauvasta, kun kodeissa ei ole edes juoksevaa vettä. Puhumattakaan pyykkikoneesta tai muista meille arkisista apuvälineistä. Hökkeleistä puuttuu lämmitys ja polttopuu on kallista. Tämän takia haluamme varmistaa, että jokaisessa äitiyspakkauksessa on paljon lämmintä päälle puettavaa uudelle pienelle ihmiselle.
Toivon että ensi vuosikin on onnistunut hyvän tekemisen -vuosi ja saamme yhdessä aikaan satoja äitiyspakkauksia sinne missä tarvekin on suurin. Kiitollisin mielin toivotan jokaiselle onnellista ja siunattua uutta vuotta 2021! -Riikka Svärd
