Matka Viroon 2.-4.12.2017
Lauantaina varhain aamulla starttasimme kohti etelää. Meidät haettiin kotoa, muita tuli kyytiin varastolta, Kurikasta ja Parkanosta. Autoon oli varastolta pakattu lapsille joululahjaksi pehmoleluja lähes sata kappaletta, samoin sukkia ja karkkia. Mukaan oli pakattu myös saippuaa, hammastahnaa ja -harjoja. Vaatteita oli monta pussillista aikuisille, lapsille ja vauvoille. Kyytiin tuli vielä kaurahiutaleita ja jyviä ”linnuille”, mikä minua hiukan ihmetytti. Takana oli vielä jonkin verran tilaa, mikä täyttyi Espoon Manna-avussa. Sieltä saimme mukaan puolitoista kuutiota ruokaa: leipää, rinkeleitä ja eineksiä.
Satamassa olimme kahden paikkeilla ja laiva irtosi satamasta vähän kolmen jälkeen. Laivassa ruokailimme ja joimme kahvit. Tallinnassa olimme parin tunnin tasaisen seilaamisen jälkeen. Auto ei olisi halunnut poistua laivasta, vaan vaati hiukan apua lisävirran muodossa. Tässä vaiheessa useampi avunpyyntö huokaistiin Jumalan puoleen. Maissa sitten ruokittiin kulkupeli vielä polttoaineella. Pimeys oli käärinyt seudun vaippaansa. Kun Tallinnan valot olivat jääneet taakse, ei maisemia juuri nähnyt. Nokka kohti ensimmäistä määränpäätä ajoimme monia kilometrejä. Noin matkan puolivälissä pysähdyimme helpotukselle ja haimme juotavaa. Kello taisi käydä jo kymmentä, kun olimme vihdoin perillä.
Sosiaalimajassa meitä jo odotettiin. Kahvia ja teetä oli tarjolla herkullisten kalaleipien ja omenapiirakan kanssa. Hetkisen rupattelun jälkeen aloimme kantaa lahjoja sisälle. Jääkaappi ja viileä huone sai täydennystä. Tarpeeseen tulivat myös vaatteet, vauvanpunkka ja babysitteri. Luulen, että lasten ilmeet olivat iloisia, kunhan saivat pehmolelunsa ja makeisensa. Tuttujakin tavattiin, vaikka tunnuimme olevan todella kaukana. Pitkä ajomatka ja myöhäinen ilta saivat meidät odottamaan jo vaakatasoa. Jonkin aikaa ajettuamme löysimme oivallisen hotellin, joka oli edullinen ja erittäin siisti.
Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Kristillistä päihdehuoltokeskusta. Sinne oli toivottu työvaatteita ja niitähän vietiin eräitä pussillisia, jopa uusia collegepuseroitakin oli mukana. Nyt sai selityksen myös linnunjyvät: täällä oli hoidossa tavallisia kanoja ja tummia kanoja ja hanhia. Olihan siellä myös possuja ja muitakin eläimiä. Asiakkaat saivat työskennellä monenlaisissa hommissa, ei tarvinnut yksin pitkästyä itsensä kanssa. Motivoiva työskentely on tuottanut hyviä tuloksia. Jonkin verran ruokatarvikkeita jätettiin myös tänne. Kahvit, espressot, saimme täällä nauttia todella siistissä ja miellyttävässä ympäristössä. Mielestäni tästä systeemistä voisi ottaa mallia Suomessakin.
Puolenpäivän jälkeen vatsa jo kurisi. Meille oli varattu herkullinen ateria harmonisessa hirsiravintolassa. Sinne saapui myös lapsia, joille olimme varanneet lahjoja. Ensin leikimme laululeikkejä ja sitten oli lahjojen vuoro. Voi niitä kirkkaita silmiä ja iloisia ilmeitä, omat silmät eivät voineet olla kostumatta liikutukselta. Paikallinen järjestäjä sai myös pienen lahjan, joka näytti olevan mieleinen.
Saimme käydä adventtikynttilöiden sytytystilaisuudessa Haljalan kirkossa. Kirkko oli kokenut kovia, mutta nyt pikku hiljaa kohentuu taas käyttökuntoon. Sitten vielä kävimme kulttuurimajassa konsertissa. Musiikki oli miellyttävää ja kaunista, vaikka laulun sanoja ei ymmärtänytkään.
Konsertin jälkeen ajoimme Viimsiin kylpemään ja nukkumaan. Nyt oltuani itse mukana viemässä avustusta tarvitseville, hoksaa miten tärkeää toisten auttaminen on. Aivan kuin itse olisin saanut valtavan lahjan. Paluumatkalla vielä lastasimme mukaamme ruokaa Etelä-Suomesta tuotavaksi jurvalaisille tarvitsijoille.
Kiitollisena, kun sain olla mukana – Sirpa
