Yleistä: Lento lähti tallinnasta 27.10 ja samana ilta myyöhään olimme Romanian pääkaupungissa Bukarestissa Casa Shalom avustuskeskuksessa. Siellä meillä oli käytössä kauniisti varustettu vierashuone. Paluulento lähti Bukarestista iltapäivällä 3.11 ja olimme Tallinnassa takaisin vasta seuraavana aamuna, koska Lontoossa oli lennon vaihto ja yö odotusta. Perillä saimme olla 5-kokonaista päivää ja avustuskuorma saapui päivän myöhässä eli perjantaina 29.10 iltapäivällä. Koska englanninkieli ei ole minulla riittävän hyvä, niin otin Kevin pojan mukaani tulkiksi, hänellä kun tuo englanninkieli on hyvä ja lisäksi venäjänkielen osaamista. Tämä matka oli ajoitettu siten, että kun lastasimme edellisen viikon torstaina, Jurvassa Aholan 13,5m pitkän rekan täyteen humanitaarista avustusmateriaalia, niin matkustimme lentokoneella kuorman purkupaikalle ja saisimme seurata avustusmateriaalin purkua, varastointia ja jakoa. Matkan tarkoitus oli kuvata tällä matkalla niitä olosuhteita ja avustustoimintaa mitä Romaniassa meidän toimittamien avustuskuormien jaon kautta päästään näkemään, tarkoituksena saada kuvia ja videoita mitä saamme esitellä eri seurakunnissa lähetystilaisuuksissa, sekä materiaalia myös tälle kotisivulle.
Romaniassa: Ensimmäisenä vierailupäivänä selvisi, että humanitaarista apua toimittava rekka myöhästyy suunnitellusta aikataulusta yhden vuodokauden(ei ollut Ahola transport syytä) ja näin saimme aikaa tutustua avustuskeskuksen toimintaan ja lisäksi Bukarestin kaupunkiin. Perjantaina saapui rekka avustuskeskukseen ja sen purku tapahtui vauhdilla, koska mukana oli paljon avustusta jakavia henkilöitä. Samana päivänä matkustimme 250km päähän, Galatin kaupunkiin jossa saimme seurata ja olla mukana avustusten jakamisessa. Sunnuntaina olimme seurakunnan tilaisuudessa jossa heidän pyynnöstään kerroin Asarian toiminnasta, puheessani sain tehdä selväksi sen, ettei meidän lähettämä avustus ole ”mustissa jätesäkeissä toimitettavaa ylijäämätuotetta”, vaan talkootyöllä koottua puhdasta – desinfioitua arvokasta humanitaarista apua heille ja näin me arvostamme myös avun saajia. Pitkän maanantaipäivän vietimme noin 12 perheessä, 100km kaukana Bukarestista, kuvista selviää tarkemmin ne olosuhteet jotka kohtasimme matkallamme.
GALATIN KAUPUNGISSA
Galatin kaupunki on yksi Romanian köyhimpiä alueita, edellisellä käynnilläni (3-vuotta sitten) olin kaatopaikan liepeillä, jossa perheet asuivat ”lauta hökkeleissä”, nyt emme päässeet sinne käymään. Meillä oli poliisi autonkuljettajana sekä lääkäri joka on seurakunnan pastorin vaimo, oppaana ja hän sanoi, että ”emme voi nyt käydä korona syystä kaatopaikan asutusalueella”. Kuvassa näkyvät 3-perhettä saivat muuttaa hökkeleistä asumaan tähän kaupungin omistamaan 2H+K asuntoon, kaikki samaan. Parvekkeeseen tehtiin seinä ja siitä saatiin vielä yksi huone, joten jokaisella perheellä on oma huone ja yhteinen keittiö.
Tällainen on soluasunto, se on kyllä ihan uusi ja luksusta verrattaessa parakkiasumiseen, täällä jokaisella perheellä on yhsi huone ja yhteinen keittiö. Se oma huone on niin pieni, että kun siellä on kaksi vuodetta niin lattiatilaa ei paljoa ole ja pitäis perheen omaisuuskin sinne mahtua. On se mahtavaa, kun kaupunki on rakentanut tällaiset asunnot perheellisille. Asunnossa on lämmitys ja vesi tulee hanasta myös keittiössä ja wc:ssä sekä viemäröinti toimii.
Galatin kaupungissa vierailu keskittyi ainoastaan uudelle kaupungin rakentamalle kerrostaloalueelle, jossa asui humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä. Ennenkuin lähdettiin viemään avustusta, niin seurakunnan nuoret Ninan (pastorin rouva ja lääkäri) opastuksella tekivät sopivat paketit valmiiksi jokaiselle perheelle. Myöhemmin perheen jäsenet saivat tulla kirkkoon sovittuna avustusten jakopäivänä ja valita perheelleen sopivat vaatteet ym. Näin toimiessa jokaiselle vaatteelle ja esineelle löytyy oikea käyttäjä.
ROMANIAN MAASEUTUA
Maaseudulla oli paljon kuvan tyyppisiä taloja. Asuntojen seinät on rakennettu siten, että seinärakenteen sisällä on paksuja oksia ja se massa mikä on seinämateriaalia, muodostuu savesta, olkisilpusta ja lehmänlannasta. Nämä asunnot on rakennettu aina kohtaan, mistä sadevesi virtaa joka suuntaan poispäin talosta, koska asunnossa on multa lattia ja seinärakenteetkaan ei siedä kosteutta. Pihassa on putkentynkä joka jatkuu maan alle kymmeniä metrejä, mutta tälläkin paikkakunnalla on pohjavesi laskenut seurauksella, että kaivo on kuivunut ja kaikki vesi pitää hakea kaukaa kantaen tai hevosvankkureilla. Jätehuoltoa ei kylässä ole ja sentähden monenkin talon takapihalla savusi jätekasa. Matkustettaessa kaupungista maaseudulle huomasin, että ilma oli aika saastunutta, pitkän pellon toistapäätä ei näkynyt, koska horisonttia ei erottanut.
Lapset ovat estottomasti kiinnostuneet kaikenlaisista leikkikaluista, mutta varsinkin pehmoleluista. Aikuiset ensin katsovat kaukaa ja sitten kysyvät, että saisiko tämän ja tämän ottaa. Tämäkin perhe on saanut jonkunverran humanitaarista apua meidän edellisistä kuormista, samoin melkein kaikki muutkin tässä artikkelissa kuvatut perheet, jotkut jopa 4-vuoden ajan.
Jouluun liittyvää materiaalia ei tässä kuormassa lähtenyt paljoa koska ennen heidän jouluaan on tarkoitus vielä lähettää meidän varastoon kerättyä joululahja materiaalia. Tämän lahjamateriaalin jako suoritetaankin niin, että äidit saavat valita perheelleen sopivat lahjat, jokaiselle perheenjäsenelle täysin sopivat, joissakin kohteissa valinnan tekee seurakunnan nuoret jotka tuntevat hyvin perheiden avuntarpeen. Siksi näin, ETTEI MITÄÄN JOUTUISI HUKKAAN!
Casa Shalomin apulaisjohtaja Alex on kovasti kiinnostunut lasten auttamisesta, koska hän on tämän saman avustusjärjestön lastenkotiin tuotu pienenä lapsena. Hän on yksi niistä 230 lapsista jotka on kasvaneet mainitussa lastenkodista ja hyvin moni näistä aikuisiksi kasvaneista ”lapsista” on tällähetkellä avustustyössä mukana.
Koska tämä avustuspäivä suuntautui kauas kaupungista maaseudulle, niin avuntarvitsijoiden matkustusongelmien tähden ei suoritettu julkista avunjakoa, missä ihmiset tulevat ilmoitettuun paikkaan ja valitsevat itselleen sopivat materiaalit, vaan kävimme perheissä ja he saivat kotonaan valita itselleen sopivaa materiaalia.
En päässyt ihan kuvaamaan pojan riemua, kun sai katsoa kameran näyttöruudusta omaa kuvaansa. Kaikki tekniikka on ihmeellistä ja liian kallista maaseudun perheille. Savimajoihin tulee valovirta, että saa valaistuksen huoneeseen ja sähkön yhteen pistorasiaan. Ruuanlaitto suoritetaan puuliedellä joka on ns. eteistilassa ja savupiippu menee huoneenpuolelta ylös lämmittäen sen tilan. Puute on kaikista keittiön pienkoneista niin, käsi kuin sähkökäyttöisistä, tehosekoitin on jokaisen äidin suuri haave. Koska taloihin ei tule vesijohtovettä, niin pyykit pestään käsin, tai pulsaattori pesukoneella ja kuivataan erillisellä lingolla.
Avustusmateriaalin esittely ja valinta oli kyllä työlästä, mutta siinä apuna oli Alexin lisäksi kolme miestä jotka ovat Casa Shalomin lastenkodissa kasvaneet. Emme antaneet avaamattomia panaanilaatikoita perheisiin, vaikka laatikon päädyssä onkin pakkauslista josta selviää sen sisältö. Meidän periaate on, että jokainen vaatekappale löytää oikean omistajan.
Alekx esittelee äitiyspakkauksen sisältöä perheelle jossa on vastasyntynyt lapsi. Äitiyspakkaus onkin heille se ihmeellinen asia mikä meille suomalaisille on selvää asiaa. Kahdessa eri palaverissa/koulutustilaisuudessa selvitin pakkauksen tärkeyttä ja sisältöä, oli suuren työn takana tehdä selväksi, että tämä pakkaus on täysin eri asia, kuin banaanilaatikko joka on täynnä avustusmateriaalia. Ajatukseni onkin, että keväällä pitäisi tulla mukaan romanianmatkalle englanninkielen taitoinen äiti ja kutsutaan päivän kestävään ”seminaariin” kaikki siellä avustustyössä toimivat naiset ja selvitetään äitiyspakkauksen käyttö ja tärkeys heille.
Maaseudulla lähes jokaisen perheen ainut ajoneuvo on nelipyöräinen vankkuri jota hevonen vetää, kuitenkin joillakin on hevosen tilalla aasi. Aasi on paljon halvempi hankkia, mutta vaikeampi hallita, olen nähnyt myös härän vetävän vankkureita tiellä. Töllaisella yhdistelmällä tuodaan polttopuut (oksat)kotiin, käydään hakemassa vesikuorma, tehdään kauppaostokset, viedään lapset kouluun ja käydään kirkossa. ym. ym.
Jokaisessa talossa on kotieläimiä joista hyödytään tavalla tai toisella. Kuvassa on kyyhkyslakka, päivällä linnut ovat ”lennolla” etsimässä ruokaa itselleen ja illalla palaavat jokainen omaan lokeroonsa. Kyyhkysen kasvatus tuottaa lihaa ja munia, mutta ruuan ne etsivät itse, samaa tarkoitusta varten on myös kanoja, hanhia ja ankkoja. Jos on lehmiä tai vuohia niitä on yleensä vain yksi kappale maidon tuotantoa varten.
Yksin elävien vanhusten ja sairaiden kohtalo on huono, tämäkin vyötäröstä alaspäin halvaantunut mies oli jäänyt yksin, omaan savimajaansa. Avustustyön tekijä oli kuullut hänestä ja meni tapaamaan ja näky oli ollut hirvittävä, koska mies ei pääse itse sängystä ulos, niin jopa patjan sisällä oli jotain sanoin kuvaamatonta. Tänään asia ei ole läheskään sellainen, koska avustustyön tekijä pesee potilaan kerran viikossa ja lähes päivittäin käy hänen luonaan, toimittaen ruokaa ja suorittaen välttämättömät toimenpiteet.
VIDEO!
Kun apua jaetaan, niin ihmisiä kutsutaan seurakunnan tilaisuuksiin. Monen ihmisen elämän on Taivaan Isä saanut muuttaa. Vaikka tällainen perhe asuu savimajassa, niin he ovat onnellisia ja tasapainoisia se näkyy myös heidän kodissaan. Tämä on yksi hämmästyttävän puhdas ja siisti koti, vaikka onkin vaatimaton ja pieni asunto. TÄMÄ ON SYY, MIKSI AVUSTUSTYÖTÄ KANNATTAA TEHDÄ!
Tämä Delia tyttö kiittää kaikkia teitä jotka olette tavalla tai toisella osallistuneet Asarian avustustyöhön, sinun ansiostasi hänkin on saanut monenlaista apua köyhyyden keskelle. Hänen hymynsä olkoon osana palkkiota sinun lahjoituksistasi ja työstäsi hänenkin hyväkseen!
Heidän perheensä on saanut jo yli 3-vuotta sitten ensimmäisen humanitaarisen avustuksen Asarian lähettämästä kuormasta. He alkoivat perheenä käymään seurakunnan tilaisuuksissa, äiti Georgiana ja isä Marius ovat ottaneet vastaan Jeesuksen pelastajana ja elämän muuttajana. Nyt heidän kodissaan kärpäsparvi ei tule vieraita vastaan, vaan tasapainoinen ja onnellinen ilmapiiri vallitsee, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
.
